Ja aluksi puolustuksen puheenvuoro. Bloginoviisi on todellakin bloginoviisi. Paljon erilaisia nappeja joita pitäisi painella. Ihmettelinkin, miten ei ole kommentin kommentia tullut puolen pamfletin mittaisesta julistuksesta. Tuossahan aivan selvästi Fiskarsin oranssilla on "Julkaise"-painike. En huomannut enkä painanut. Nyt painoin. Mikäli tästä röyhkeästä sovittujen päivämäärien ylityksestä rangaistaan ankarimman kautta, ymmärrän sen. Mikäli typeryyteni annetaan anteeksi, olen kiitollinen ja otan opikseni. Alla siis aprillipäivälle julkaistavaksi tarkoitettu kirjoitus, olkaatten hyvät:
En ole oikeastaan millään tavoin yllättynyt, että ryhdyn kirjoittamaan tätä ensimmäistä "pakollista" postausta palautuspäivän aattona, täysmittaisen toimistopäivän päälle. Mutta että somea pitäisi tutkailla ja pohtia, katsotaan lähteekö komentokeskuksesta sähkökäyrää vielä näiden tuntien päälle.
Se metatason ruikutuksesta ja asiaan. Jonkinlainen julkilausuttu totuus on jo vuosikaudet ollut, että some on taantuman kourissa hiipuvalle markkinointiviestinnälle pelastava lautta, jossa mikään ei maksa mitään ja tavoittavuus on vaatimattomasti ottaen koko maailma. Mutta niin. Sitähän somea pitäisi vielä osata käyttääkin. Miksi sitten en saanut päähäni yhtäkään todella muistijäljen jättänyttä Facebook-kampanjaa viime ajoilta, vaikka itseäni jonkinasteisena mainosmiehenä pidänkin? Totesin, että oikeastikin luovat ratkaisut tuntuvat hukkuvan feedimassan seassa kymmenien ja taas kymmenien geneeristen brändipostausten joukkoon. Sinänsähän Facebookissa on muita somekanavia (esim. YouTube, Foursquare) hyödyntäen käytännössä taivas rajana luovissa toteutuksissa. Mutta useimmiten tyydytään tukottamaan oma seinä ja seuraajien feed kuvilla, uutisilla ja videolinkeillä.
En suinkaan väitä, että tämä olisi millään tavalla väärin. Sitähän varten siellä internetkansan agoralla ollaan, että voidaan viestiä brändin olemassaolosta ja hengittämisestä. Tori-vertaukseen kun päästiin, niin tunnettu asiahan on että torikaupassa vallitsee sallittu kartelli. Jokainen kauppias myy samaa tavaraa samalla hinnalla. Samat lait tuntuvat vallitsevan brändeillä Facebookissa. Samat jutut, vain puhujan logo vaihtuu. Tarvittaisiin helppoheikkejä: Brändejä, jotka mesoamisella ja taikatempuilla saisivat ihmiset tulemaan lähemmäs ääntä. Vaikkei kauppoja syntyisikään, ainakin huutajan naama jää mieleen ja mitä todennäköisimmin tapauksesta kerrotaan myös kaverille.
Pääsääntöisesti somessa onnistuneet brändit ovat käsittäneet jo etymologisesti itsestään selvän asian, eli että kyse on SOSIAALISESTA mediasta: Jos haluat äänesi kuuluville, suuri, hahmoton yleisökin täytyy ottaa mukaan ja tarjota vastineeksi brändin parissa käytetystä ajasta jotain tekemistä. Jos joku on jaksanut lukea tähän saakka, odotatte varmasti että paljastan millä tempuilla saadaan seksiä ja actionia brändiin kuin brändiin ja keskustelu voidaan päättää siihen. Mutta kun en tiedä. Jos tietäisin, istuisin luultavasti Kampin sijaan Manhattanilla kirjoittelemassa ja kantaisin selkä vääränä metallia mainosgaaloista kotiin.
Ja tällä aasinsillalla sitten onnistuneiden somen käyttäjien pariin. Viime torstaina palkittiin digitaalisen markkinointiviestin créme de la créme Grand One-gaalassa. En ollut paikalla kippaamassa ilmaista kiisseliä kitusiini kaksin käsin useiden kollegoideni tavoin, mutta tästä huolimatta tutustuin illan voittajiin seuraavana aamuna. "Paras sosiaalisen median hyödyntäminen"-kategoriassa oli shortilla viisi casea: Kaksi Ylen tv-sarjaa, Ikea, Hartwall ja Estrella. Kuten arvata saattaa, teen nyt halvan tempun ja peilaan onnistunutta sometekemistä näiden juryn minulle valmiiksi valitsemien esimerkkien kautta.
Kahdessa kampanjassa keulakuvaksi oli valjastettu yksittäinen henkilö. Vanha jippo ihan perinteisen mainonnankin puolella. Keulakuvan tulee olla joko samaistuttava (lovemilla) tai "mainospellellä" täytyy olla joku kiintoisa ominaisuus (Kickers-räppäri). Ensinnäkin yksittäisen ihmisen tekemisten seuraaminen on luonnollisempaa some-ympäristössä - Seuraammehan me siellä muutenkin aivan todellisten ihmisten elämää. Yleisöllä lienee myös matalampi kynnys alkaa seuraamaan somessa "mainospelleä" kuin varsinaista brändiä, vaikka yleisöllä olisikin avoimesti tiedossa ilmiön kaupalliset taustat. Toisekseen, brändin tarinankerronta on sekä sisällöntuottajalle että vastaanottajalle helpompi hahmottaa yksittäisen hahmon kautta. Panostetaan sisällön laatuun, ei sisältöjen määrään ja muotoihin. Koska linkit kertovat enemmän kuin tämän postauksen 259 925 sanaa, saatte itse vertailla Kickers-räppärin casesivua ja Estrellan brändisivua Facebookissa.
http://some-estrella-kickers.weebly.com/
https://www.facebook.com/EstrellaSuomi?fref=ts
Kummastako löysitte jonkun punaisen langan? Toivon että FB-sivun community manager on joku kaltaiseni palkatta sisältöä vääntävä hönö, sillä kys. sivu on malliesimerkki aiempana esittelemästäni "huonosta torikauppiaasta".
Koska Ikean ja Hartwallin keissit oli jotain "ihan kivoja" tyttöjen Instagram-engagement juttuja, jätän ne omaan arvoonsa ja avaan vielä vähän Docventuresin keissiä. Järjettömän iso juttu. Yhtenäiskansan paluu TV:n ääreen. Ensimmäinen "sosiaalinen tv-ohjelma". Docventurerisista tekivät ison tottakai yksi Suomen tunnetuimmista mediabrändeistä, Riku&Tunna, mutta myös loppuun saakka viety someintegraatio. Ja sisältö edellä - ei mainoskikkoja, ei viraaliteasereita, vain laadukasta sisältöä. Docventures myös ohitti jollain poppaskonstilla somen pahimman sudenkuopan - Facebookissa saatiin oikeasti aikaan keskustelua, asiallista keskustelua! Tässä on taas yksi "sosiaalisen" median paradokseista: Keskustelun tulisi olla interaktiivista, mutta community managerit pelkäävät (aivan aiheesta) brändisivuja pahoinvointinsa purkualustoina käyttäviä trolleja. Se on jo käyttäytymistieteiden asia, onko vika brändeissä vai populaatiossa.
Siinä jotain ajatuksia somesta. En usko että kukaan on tänne asti lukenut, mutta kirjoittelenpahan vielä ihan ***laikseni. Vastausta en nyt löytänyt yhtään mihinkään, eikä ollut tarkoituskaan. Tehtävänannostahan tämä hajatelma meni metritolkulla ohi, mutta toivoisin että se annetaan anteeksi. Olen sentään koko ajan pitänyt fokuksen ainakin löyhästi somessa ja viljellyt ammattijargonia väärissä yhteyksissä. Pannaan tyylilajin piikkiin, niinkun "parhaat" bloggarit ja kolumnistit tapaa hädän hetkellä tehdä. Pistetään tykitellen taas kun siltä tuntuu, nyt kellon ympäri mainonnan parissa puurtaneena siirryn "mainoskatkolle", sanan toisessa merkityksessä.
Kahdessa kampanjassa keulakuvaksi oli valjastettu yksittäinen henkilö. Vanha jippo ihan perinteisen mainonnankin puolella. Keulakuvan tulee olla joko samaistuttava (lovemilla) tai "mainospellellä" täytyy olla joku kiintoisa ominaisuus (Kickers-räppäri). Ensinnäkin yksittäisen ihmisen tekemisten seuraaminen on luonnollisempaa some-ympäristössä - Seuraammehan me siellä muutenkin aivan todellisten ihmisten elämää. Yleisöllä lienee myös matalampi kynnys alkaa seuraamaan somessa "mainospelleä" kuin varsinaista brändiä, vaikka yleisöllä olisikin avoimesti tiedossa ilmiön kaupalliset taustat. Toisekseen, brändin tarinankerronta on sekä sisällöntuottajalle että vastaanottajalle helpompi hahmottaa yksittäisen hahmon kautta. Panostetaan sisällön laatuun, ei sisältöjen määrään ja muotoihin. Koska linkit kertovat enemmän kuin tämän postauksen 259 925 sanaa, saatte itse vertailla Kickers-räppärin casesivua ja Estrellan brändisivua Facebookissa.
http://some-estrella-kickers.weebly.com/
https://www.facebook.com/EstrellaSuomi?fref=ts
Kummastako löysitte jonkun punaisen langan? Toivon että FB-sivun community manager on joku kaltaiseni palkatta sisältöä vääntävä hönö, sillä kys. sivu on malliesimerkki aiempana esittelemästäni "huonosta torikauppiaasta".
Koska Ikean ja Hartwallin keissit oli jotain "ihan kivoja" tyttöjen Instagram-engagement juttuja, jätän ne omaan arvoonsa ja avaan vielä vähän Docventuresin keissiä. Järjettömän iso juttu. Yhtenäiskansan paluu TV:n ääreen. Ensimmäinen "sosiaalinen tv-ohjelma". Docventurerisista tekivät ison tottakai yksi Suomen tunnetuimmista mediabrändeistä, Riku&Tunna, mutta myös loppuun saakka viety someintegraatio. Ja sisältö edellä - ei mainoskikkoja, ei viraaliteasereita, vain laadukasta sisältöä. Docventures myös ohitti jollain poppaskonstilla somen pahimman sudenkuopan - Facebookissa saatiin oikeasti aikaan keskustelua, asiallista keskustelua! Tässä on taas yksi "sosiaalisen" median paradokseista: Keskustelun tulisi olla interaktiivista, mutta community managerit pelkäävät (aivan aiheesta) brändisivuja pahoinvointinsa purkualustoina käyttäviä trolleja. Se on jo käyttäytymistieteiden asia, onko vika brändeissä vai populaatiossa.
Siinä jotain ajatuksia somesta. En usko että kukaan on tänne asti lukenut, mutta kirjoittelenpahan vielä ihan ***laikseni. Vastausta en nyt löytänyt yhtään mihinkään, eikä ollut tarkoituskaan. Tehtävänannostahan tämä hajatelma meni metritolkulla ohi, mutta toivoisin että se annetaan anteeksi. Olen sentään koko ajan pitänyt fokuksen ainakin löyhästi somessa ja viljellyt ammattijargonia väärissä yhteyksissä. Pannaan tyylilajin piikkiin, niinkun "parhaat" bloggarit ja kolumnistit tapaa hädän hetkellä tehdä. Pistetään tykitellen taas kun siltä tuntuu, nyt kellon ympäri mainonnan parissa puurtaneena siirryn "mainoskatkolle", sanan toisessa merkityksessä.
Hyvä pläjäys brändeistä, kampanjoista ja somenäkyvyydestä yleensä. Katsoitko muuten Simon asiantuntijaluennon, 26.3. postauksesta. Taitaa olla vielä näkyvissä. Samoja asioita. Tämä postaus pitäisi kaikkien lukea.
VastaaPoistaSamanlaiset ajatukset heräsivät minullakin kuin Kati Outilla: Olitko katsonut Simon asiantuntijaluennon? Mielenkiintoisia ja paljon yhtäläisiä ajatuksia kuin hänellä, joka on siis vaan positiivista.
VastaaPoistaJa kyllä, jaksoin lukea ihan koko postauksen, loppuun asti ;)
Heh, täytyy kyllä myöntää, etten kyseistä luentoa aivan kokonaisuudessaan katsonut läpi, mutta samasta aiheesta kylläkin sain kipinän tälle omalle puheenvuorolleni ;)
VastaaPoistaJa mukava kuulla (lukea), että ihan asiaakin on onnistuttu rivien välistä löytämään!